Eiliset treffit oli siinä mielessä ok, että mies ei ainakaan ollut omituinen tai jotain ihan muuta kuin kuva tms. kertoi, mutta kun siinä turistiin niin keskustelun aiheet meni vähän turhan vakavaksi.. paria väkinäistä naurun pyrähdystä lukuun ottamatta ei hymy juuri karehtinut huulilleni.. hän oli vielä sen tyyppinen, etten uskaltanut itsekään vitsi linjalle ryhtyä.
Lisäksi kun olimme siinä yritin miettiä, että voisinko tuntea millään muotoa fyysistä vetoa?..niin vastaus oli, etten millään muotoa ei edes pientä värähdystä. Vika ei ollut ulkonäössä vaan siinä, että se iloisuus ja kemia puuttui täysin. Mies oli kaikin puolin herrasmies ja toi mut kotiin ja sanoi, että jos haluan joku kerta lähteä illalliselle niin senkun ilmoitan... Noi eron hetket on sitten aina kiusallisia..mitä niihin sitten vastaa? Nyt mutisin jotain epäselvää ja ympäripyöreätä kun samaan aikaan tiesin, että ollaan niin erilaisia, että taitaa illalliset jäädä väliin. Miksiköhän sitä ei voi sanoa ihan suoraan, että oli kyllä kivat treffit, mutta musta tuntuu, että me taideta olla ihan samalla aalto pituudella tms.??
Ei tästä kannata lannistua..tänään sitten uudelleen erään toisen kanssa:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti